Jan 16

Todellista vaikuttavuutta

Mitä pitää huomioida, jos halutaan saada todellista vaikuttavuutta, eli systeemistä muutosta aikaan rahoituksen keinoin? Eli mitä on todellinen vaikuttavuusinvestoiminen? Miten välttää toistamasta mikrolainojen ongelmia vaikuttavuusinvestoimisessa? Miten tunnistaa “vaikuttavuuspesu”?

Näitä kysymyksiä pohtii Morgan Simon vuoden 2017 lopulla ilmestyneessä kirjassaan “Real Impact”. Me impactorilaiset olemme tarttuneet tähän oivalliseen teokseen innolla ja tiivistämme tässä blogissa, mitä Simonilta kannattaa oppia suomalaisissa olosuhteissa.

Morgan Simon on ollut tekemisissä vaikuttavuusinvestoimisen (eng. Impact Investing) kanssa jo 17 vuotta, eli hän tuntee koko vaikuttavuusinvestoimisen lyhyen historian. Hän on ollut mukana rakentamassa seuraavia alan toimijoita: Responsible Endowments Coalition, Toniic, Pi Investments ja Transform Finance.

Muistutetaanpa kuitenkin itseämme ensin, mitä onkaan vaikuttavuusinvestoiminen. Morgan Simon itse määrittelee, että se on yritys yhdistää raha ja arvot: valitaan sijoituskohteita tuotto-odotusten sekä yhteiskunnallisten ja ympäristöllisten vaikutusten perusteella. Suomessa Sitra on samoilla linjoilla: täällä halutaan innostaa yksityisiä sijoittajia vaikuttavuusinvestoimiseen, mutta toisaalta taustalla on myös julkisen talouden tuloksellisuuden parantaminen tuomalla mukaan yksityisiä toimijoita, kolmatta sektoria sekä vaikuttavuusajattelua. Sitra on korostanut eri yhteyksissä myös sitä, että vaikuttavuudella on oltava konkreettinen tavoite, jota myös mitataan ja arvioidaan.

Vaikuttavuusinvestoimisen haasteita

Mikäli vaikuttavuusinvestoimisella saadaan rahoitettua maailmaa paremmaksi tekeviä hankkeita, niin voisimme todella saada näkyviä tuloksia esimerkiksi köyhyyden vähentämisessä ja ilmastonmuutoksen pysäyttämisessä. Morgan Simon on kuitenkin havainnut huolestuttavia piirteitä, joihin on jatkossa kiinnitettävä huomiota:

  1. Sijoittajat ja yrittäjät tekevät voittoa yhteisöjen tai hyödynsaajien kustannuksella. Toiminnan on oltava taloudellisesti kannattavaa, eikä voiton tekemisessä sinällään ole mitään pahaa. Onkin katsottava omistajuutta ja voitonjakoa:  jos halutaan syvällistä transformaatiota, nykyisten omistajuusrakenteiden ja etuoikeuksien on muututtava.
  2. Vaikuttavuus määritellään sijoittajien tai yrittäjien näkökulmasta, ei hyödynsaajien. Vaikuttavuusinvestoiminen on kehittynyt “ylhäältä-alas”: sijoittaja määrittelee tuotto-odotuksen ja vaikuttavuustavoitteet. Yhteiskunnalliset yrittäjät puolestaan rajaavat hyödynsaajien osallistumisen osaksi tuotekehitystä. Jos hyödynsaajat eivät aidosti ole osallisena vaikuttavuustavoitteiden määrittelyssä, niin tärkein näkökulma jää puuttumaan.
  3. Vaikuttavuusinvestoinneilla haetaan helppoja, pieniä muutoksia rakenteiden muuttamisen sijaan. Simon korostaa, että vaikuttavuusinvestoimisen tulisi tähdätä syvälliseen yhteiskunnan rakenteiden muutokseen. Muutoin päädytään vain ylläpitämään nykyisiä talouden rakenteita ja nykyisiä ongelmia.
  4. Yhteisöhankkeille ei löydy rahoitusta. Moni paikallishanke nähdään joko liian mitättömäksi tai sitten liian hankalaksi monine osapuolineen. Vaikuttavuussijoittajat eivät yleensä myönnä (lisä)rahoitusta vaikkapa paikallisten ylläpitämälle kaupalle.
  5. Kyvykkyyksien rakentaminen ja startup-pääoma puuttuvat suurelta enemmistöltä. Kuinka yhteiskunnallinen, arvopohjainen yrittäjä pääsee alkuun? Koulutusta yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen on jonkin verran, mutta jos sitä tarjotaan yliopistoissa, lisääkö se elitismiä? Aloittelevien yrittäjien oletetaan keräävän ensimmäinen rahoituskierros lähipiiristään, mikä sinällään jo sulkee ulos vähänvaraisten piirien ihmiset.
  6. Vaikuttavuusinvestoijilla on paljon tekemistä tasa-arvonäkökulman tunnistamisessa, saati edistämisessä. Piilaakson yrittäjistä ja sijoittajista vain pieni prosentti ei ole valkoihoisia miehiä. Vaikuttavuusinvestoimisen kentästä ei ole tilastoja, mutta mikäli asiaa ei nosteta esille, on todennäköistä, että samat vääristyneet rakenteet toistuvat. Valitettavasti Simonilla on useita tarinoita kerrottavanaan sukupuolisyrjinnästä myös vaikuttavuusinvestoimisen kentällä.
  7. Yrittäjiä kannustetaan sankaruuteen, ei palvelija-johtajuuteen. Moni yhteiskunnallinen yrittäjä menee jossain vaiheessa hautomoon tai kiihdyttämöön, joissa heistä koulitaan sankariyrittäjiä. Kiihdyttämöohjelmissa opetetaan liiketoiminnan johtamista, mutta ei yhteisöjen kanssa yhdessä luomista tai aidosti osallistavia työtapoja ja jaettua johtajuutta.
  8. Sosiaalinen tai yhteiskunnallinen osaaminen ei ole yhtä arvostettua, kuin talousosaaminen. Moni vaikuttavuussijoittaja on kouliintunut sijoittaksi, mutta onko tämä riittävä osaamispohja monimutkaisten yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemiseen?

Miten tehdä paremmin?

Yllämainitut vaikuttavuusinvestoimisen ongelmakohdat tarjoavat eväitä siihen, mitä pitäisi tehdä paremmin. Jotta vaikuttavuusinvestoiminen todella auttaisi muuttamaan ihmiskunnan toimintaa ratkaisevasti parempaan suuntaan, Morgan Simon ehdottaa seuraavia periaatteita vaikuttavuusinvestoimiselle:

  1. Yhteisöt ja hyödynsaajat mukaan suunnitteluun, hallintoon ja omistajuuteen. Kuka asettaa tavoitteet, kuka omistaa? Simon kertoo tapauksesta, jossa rahoitettiin tuulivoimapuistoa Meksikoon. Todellinen vaikuttavuusinvestoijan unelmakohde, kunnes hanke tyssäsi paikallisten alkuperäiskansojen vastustukseen. Tuulivoimaa rakennettiin heidän mailleen, mutta he eivät juuri hyötyneet tuulivoimalasta. Asiat alkoivat sujua paremmin, kun asukkaiden kanssa kehitettiin uudenlainen malli, jossa heillä oli osaomistajuus, eli päätäntävaltaa ja osuus tuotoista.
  2. Anna enemmän arvoa kuin otat. Millaista toimintaa ja investointeja rahoitetaan? Kenen taskusta toiminnan tuotot tulevat ja mihin ne menevät? Kuka hyötyy? Rahoittamalla vaikkapa työntekijäomisteisia yrityksiä autetaan ihmisiä hankkimaan paitsi palkkaa, niin myös omaisuutta.
  3. Jaa riskit ja tuotot reilusti sijoittajien, yrittäjien ja yhteisöjen kesken. Morgan Simon on ollut muotoilemassa monia term sheetejä, eli ehtoja, joilla yritystä rahoitetaan. Perinteisesti term sheetit on muotoiltu puolustamaan sijoittajan intressejä ja suojaamaan heitä riskeiltä. Simon ei pidä tätä reiluna, vaan on kehittänyt vaihtoehtoisia malleja, joissa sijoittaja kantaa enemmän riskiä ja toisaalta yrittäjät ja yhteisöt saavat suuremman osuuden tuotoista.

Mitä todellinen vaikuttavuus tarkoittaa Suomessa?

Simonin havainnot ovat tarkkanäköisiä. En voi kuitenkaan välttyä ajatukselta, että täällä Suomessa yhteiskunta on hyvin erilainen ja olemme eri vaiheessa vaikuttavuusinvestoimisessa.

Mitä haasteita vaikuttavuusinvestoimisella Suomessa on? Suomessa on vähänlaisesti pääomia, ja siitä yhteiskunnalliseen tai ympäristölliseen vaikuttavuuteen tähdännee vain pieni osa. Tiedossamme on joitain yksittäisiä enkelisijoittajia, jotka ovat sijoittaneet arvojensa mukaiseen toimintaan. Toisaalta, joukkorahoitus voidaan nähdä koko kansan vaikuttavuusinvestoimisena: esimerkiksi Mesenaatti-alustalla rahoitetaan merkittävissä määrin yhteisöjen hankkeita. Vaikuttavuusrahastoista olemme välillä kuulleet huhuja, mutta toistaiseksi sellaisia ei ole syntynyt. Social Impact Bondeja eli tulosperustaisia rahoitussopimuksia on kehitteillä julkisten tilaajien, yksityisten rahoittajien ja innovatiivisten palveluntarjoajien tuomiseksi yhteen ja siten uudenlaisten ratkaisujen kehittämiseksi.

Suomessa julkisen sektorin merkitys palveluiden tuottajana, tilaajana ja rahoittajana onkin merkittävä. Järjestösektori sitten hoitaa niitä ongelmia, jotka jäävät julkisen palvelutarjonnan ulkopuolelle – pitkälti julkisen rahoituksen turvin. Ajatus siitä, että kannattava liiketoiminta ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus on yhdistettävissä, on uusi ja radikaali. Kiinnostus kuitenkin kasvaa ja vaikuttavia yrityksiä on jo. Näitä alkavia ja kasvavia yrityksiä tulisikin tukea ja luoda markkinoita esimerkiksi tuomalla vaikuttavuus mukaan julkisiin hankintoihin.

Morgan Simon kuvaa kirjassaan sitä, että eri toimijat, kuten sijoittajat paikallisyhteisöt tai kansalaisaktivistit eivät kohtaa toisiaan ongelmien ratkaisemiseksi. Tämä lienee universaali ongelma, ja Suomen oloissa olennaista olisikin kannustaa eri toimijoita ja julkishallintoa ulos siiloistaan.

Tässä olisikin mielestämme menestyksen avaimet: jos pystymme törmäyttämään eri sidosryhmiä ja luomaan yhteisöjä uudella tavalla, niin meillä olisi edellytykset saada aikaan parempia tuloksia. Julkishallinto on ryhtynyt innolla kokeilukulttuuriin, minkä naittaminen vaikuttavuuden kanssa avaa polkuja yhdistää julkisia ja yhteisövetoisia hankkeita uudella tavalla. Väitteitä resurssien niukkuudesta ei pidä purematta niellä: monesti paremmalla yhteistyöllä ja systeemisillä muutoksilla voisi saada aikaan todellista vaikuttavuutta.

 

Voimmeko auttaa organisaatiotasi todellisen vaikuttavuuden lisäämisessä? Ota yhteyttä!

(Kuva: Clever Visuals on Unsplash)

Leave a reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *